maanantai 5. kesäkuuta 2017

Vähiin käy

Hejssan,

Voipi olla että tämä on (toiseksi) viimeinen blogiteksti minkä tänne kirjoitan... Enää kaksi viikkoa jäljellä koko reissua, ihan hullua! Toisaalta on ihan kamalaa lähtee, mutta toisaalta odotan kotiinpaluuta innolla! On vaikeaa enää keskittyä kouluun täällä, kun mieli on jo Suomessa hoitamassa erinäisiä asioita kuntoon ja odottaa mielenkiinnolla tulevaisuuden näkymiä. Mutta vaikeaa lähtemisestä tekee kaikki nämä uudet tuttavuudet ja ystävät joihin olen matkani aikani tutustunut, sitä kun ei tiedä koska näkee uudestaan (vaikka onhan Whatsapit ja Facebookit tehnyt tästä nykyaikana paljon helpompaa).




Joka tapauksessa, en muista enää minkäänlaista aikajärjestystä sille mitä täällä on tapahtunut ja mitä olen puuhaillut. Ollaan käyty keilaamassa (MINÄ voitin kaikki! Uskokaa tai älkää..), käytiin sellaisessa Grease - sing along leffassa Köpiksessä, nautittu auringosta, isukki ja äitipuoli kävi täällä jne.. Oli tosi hauska kokemus tuo Grease Sing Along -leffa. Oltiin siis sellaisessa pienessä "leffateatterissa", jossa ensin asianmukaisiin asusteisiin pukeutunut nainen kertoi mikä on homman nimi, näytti tanssiliikkeitä ja nosti tunnelman elokuvaa varten. Sitten katsottiin leffa niin, että aina kun tuli laulukohtaus niin ruudulla näkyi myös sanat ja sai (piti) laulaa mukana. Oli hauskaa kun noin 30-40 ihmistä lauloi kaikki yhdessä ja eläytyi elokuvaan täysillä. Olisi hienoa jos vaikka Tampereellakin järjestettäisiin jotain tuollaista.

Grease -illasta otettuja kuvia



Ja kuten jokaisen mun "vierailijan" kanssa täällä on käynyt, ilmat suosi myös isääni ja äitipuoltani. Tyypit huristeli prätkillä (ja vähän laivalla) tänne aina Suomesta saakka, ja vähän harmitti ettei ollu ylimääräistä kypärää että olisi päässyt myös kyytiin. Mutta Roskilden Tuomiokirkko oli ihan yhtä upea kuin ensimmäiselläkin kerralla, ja käräytin vähän käsivarttanikin kun maattiin satamassa nauttimassa auringosta. Sanoin myös, että voidaan hyvällä säkällä nähdä pari meduusaa siellä satamassa, eikä mua meinattua uskoa... Voitte katsoa alla olevasta kuvasta että montako niitä sitten lopulta bongattiin :D

Kaikki vaalenpunaiset on pieniä meduusoja. Siis kaikki.


Nyt ilmat on kuitenkin viilentynyt noista keleistä, ja eilen pitikin tehdä karjalanpiirakoita toisen suomalaisen kanssa koko vaihtariluokalle maistettavaksi. Vi**tus oli kuitenkin erittäin suuri, kun avasin "ruisjauho"pussin ja sisältö paljastuikin jyviksi eikä jauhoiksi. No siinä sitten pähkäiltiin ja mähkäiltiin että mitäs nyt (kaupat oli tietysti kiinni pyhäpäivän takia), ja pyydettiin vähän äitiltäkin apua. Päädyttiin siis tekemään "karjalanpiirakat" korvaamalla ruisjauhot vehnäjauhoilla, ja tuli niistä ihan syötäviä riisipiirakoita loppujen lopuksi. Ainakin meidän vaihtariluokka kehui niitä (ja varsinkin munavoita), vaikka oltiin Heidin kanssa vähän skeptisiä ja ärsyyntyneitä tästä lopputuloksesta.

Huomatkaa mun hieno kaulin keksintö; leivinpaperiin kääritty viinipullo


Tämä ja ensi viikko menee siis vielä viimeiseen kokeeseen valmistautuessa, pakatessa ja kesäopintoja tehdessä. Ja onhan meillä vielä kaikenlaista kivaakin ohjelmaa tiedossa, kuten lasten sirkusta, tivolissa käyntiä, viimesiä bileitä jne. Yritän siis vielä saada viimeisen blogikirjoituksen väsättyä ennen paluutani kotiin.. :)

<3: Jenna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti